Aamupaino 88,3 kg. Tiukassa on viime viikonlopun mässäilyt

Tänään loppuu sitten allit. Ei tämä minun kohdallani ihan turha kuuri ollut, kun alimmillaan paino kävi 88,0 kilossa. Se on kuitenkin neljä kiloa vähemmän kuin aloittaessa. Nyt ei tosin lukijan pidä ajatella asiaa niin, että allit tuon painon poistivat, vaan kyllä sen painonpudotuksen takana olin ihan minä itse.

Minulla allien suurin vaikutus oli se, että roskaruoka jäi kokonaan pois. Aikaisemmin söin noin 5-6 kertaa viikossa pikaruokaa ja aika usein viikolla myös suklaata ja sipsejä. Nämä jäi kokonaan pois, joten kalorit jäivät luonnollisesti merkittävästi alhaisemmiksi kuin ennen. Itse laihtuminen johtuu 100% varmuudella siitä, että kalorien saanti jäi pieneksi ja liikuin todella runsaasti. En siis tarkoista mitään tunnin sauvakävelyjä, vaan pitkiä juoksulenkkejä.

Viikkokilometrit viimeisen neljän viikon ajalta ovat keskimäärin 56 ja keskimäärin 5.25 juoksukertaa viikossa. Ne ovat ihan hyviä keskiarvoja ja edellyttävät kovaa motivaatiota. Esimerkiksi tuo 5.25 juoksukertaa viikossa on pitkällä aikavälillä erittäin hyvä keskiarvo. Suomeksi sanottuna nuo luvut tarkoittavat sitä, että liikunta on ollut säännöllistä, raskasta ja paljon energiaa kuluttavaa. 

Pillerit toimivat varsinkin aluksi juuri kuten olin toivonut. Eli pitivät minut ripulin pelossa erossa rasvasta. Loppua kohden huomasin, että rasvaa voi kuitenkin syödä ihan kohtuullisia määriä, joten loppua kohti antabusvaikutus ei ollut enää yhtä tehokas. Kokeilin muutamina päivinä ottaa neljä pilleriä vuorokaudessa ja se kyllä tehosti vaikutusta.

Uskaltaisin suositella pillereitä ihmisille joilla on vaikeuksia välttää rasvan syömistä. Salaatinpopsijoille alleista ei luultavasti ole yhtään mitään hyötyä. Kannattaa muistaa vaan se, että jos allien kanssa joudut vessan ripuloimaan, niin katso peiliin ja mieti mitä olet oikeasti syönyt. Lue se syömäsi ruuan tuoteseloste ja ylläty. Ja ainahan asiaa voi ajatella positiviisesti, jos olet ripuloimassa vessassa, niin pillerit toimivat juuri kuten pitää

Lopetan nyt tämän blogin aktiivisen ylläpitämisen, mutta laitan tänne silloin tällöin hiukan tietoja siitä, miten elämä ilman alleja on alkanut sujumaan. Tavoitteena olisi siis jatkaa painonpudotusta.

p.s. Olen itsekkäästi ylpeä siitä, että jaksoin tämän kuurin loppuun ja tästä blogista ei tullut yksi satojen joukkoon, joissa on 2-3 kirjoitusta alkuinnostuksen voimin ja sitten kirjoittaja on poistunut kermamunkkien pariin. Myönnän hakeneeni voimia tähän projektiin vanhoja blogeja selaillen ja noille 2-3 kirjoituksen tästä-alkaa-uusi-elämä blogeille naureskellen. Säälittäväähän minun toiminta on, mutta rakkaudessa ja laihduttamisessa kaikki on sallitua...

Aamupaino 88,4 kg. Ihan ok, kun ollaan enää 400 grammaa perjantain painosta.

Päivä on ollut työrintamalla melko kiireinen ja lounas venahti taas hiukan liian myöhään. Maltoin kuitenkin kovalla yrittämisellä syödä ihan normaalia ruokaa ja jätin pitsalistan rauhaan. Otin allin jo ennen ravintolaan menoa ihan sen takia, että sitä pitsalistaa ei voi edes teoriassa harkita, vaikka mieli tekikin.

Päätin nyt jättää seuraavan allipurkin ostamatta. Jos itsehillintä pettää totaaliseen, niin pitää sitten hakea purkki avuksi. Huomenna on sitten näillä näkymin viimeinen päivä, kun alleja popsin ja huomenna loppuu tämän blogikin kirjoittaminen. Aika pettymys tästä varmaan lukijoille ja ehkä vähän minullekin tuli, kun odotin, että "sivuoireet" olisivat olleet voimakkaampia. Olisi varmaan pitänyt vetää se mäkkäriateria tai Opera special allin kanssa, niin olisi tullut vähän vaihtelevampaa kirjoitettavaa.

Aamupaino 88,5 kg, eli viikonlopun mässäily toi puoli kiloa takaisin.

Oli kyllä melkoista mässäilyä ja jatkuvaa napostelua. Ja kun se ei jäänyt yhteen iltaan vaan jatkui melkein kaksi vuorokautta. Oli kyllä petollinen reissu, mutta oli ne ruuatkin kyllä hyviä. Eipä tämä nyt mikään katastrofi ole, kun olin henkisesti varautunut kilon nousuun. Eiköhän tuo puoli kiloa hoideta pois päiväjärjestyksestä ja jatketa sitten eteenpäin.

Viikonloppuna en käyttänyt alleja, mutta nyt on taas palattu niiden pariin. Eipä niitä paljoa ole enää jäljelläkään.

Seuraava päivitys tulee luultavasti vasta maanantaina aamulla, kun viikonloppuna on rajalliset mahdollisuudet päästä nettiin. Ja omalle vaa'alle ei pääse lainkaan.

Luvassa paljon juustoa, lihaa ja punkkua. Liikunta jää luultavasti vähiin, joten aika huolestuttavalta yhdistelmältä kuulostaa. Ja vielä koko viikonloppu :-) Katsotaan miten miehen käy...

No niin, aamupaino 88,0 kg. Niin sitä pitää.

Eilen oli taas hyvä päivä, kun sain ruokailut pidettyä säännöllisinä ja repsahduksia ei tapahtunut missään määrin. Säännöllisyys on varmaan se taikasana minun kohdallani. Syödään ennen kuin on kova nälkä ja iltapäivällä syödään pieni välipala. Ja aina silloin tällöin hiukan kunnon kinkkua jääkaapista. Kukaan ei ole onneksi kysellyt, että mikä tuo yksinäinen kinkkupaketti on nykyään jääkaapissa, kun leipääkään ei näy missään.

Eilinen juoksulenkki meni rapeassa syyssäässä todella hienosti. Juoksin pitkiä pätkiä valaisemattomilla sorateillä kuunvalossa ja se jos mikä on aina hienoa. Äkkiä silmät tottuvat vähäiseen valoon ja jos tie on aukealla paikalla, niin kuunvalo riittää mainiosti juoksemiseen. Vielä kun juokseminen sujuu ilman pienintäkään ongelmaa, niin juuri silloin ainakin minä saavutan sen endorfiinitaivaan. Kotipihassa sitten vilkaisin ensimmäisen kerran mittaria ja illan jolkottelun pituudeksi tuli 19,2 km. Oli aivan mahtava lenkki.

Jos tämän viikon maanantaina oli hyvät fiilikset, niin kyllä on nyt perjantainakin. Vaikka välissä olikin ankeata ja ylämäkeä, niin kyllä kannatti sinnitellä ja tsempata. Ei ne pikkuretkahdukset maailma kaada, jos ne eivät johda mihinkään sen erikoisempaan.

Aamupaino edelleen se säälittävä 88,5 kg.

On ollut vähän ankea viikko ja eilen illallakin tuli pientä repsahtamista. Onneksi ei lähtenyt mopo käsistä, kun iski ripulin pelko. Ei tässä tällä kertaa kummempaa, yritetään sinnitellä eteenpäin.

Aamupaino ikävät 88,5 kg.

Eilinen oli vähän ankea päivä. Oli vähän turhan kiireinen ja stressin täytteinen päivä ja kiireet vain paheni iltaa kohti. Eilen jäi juoksemiset väliin, kun ei tällä kertaa kerta kaikkiaan napannut yhtään. Illalla tuli ikävä kyllä vastaan tilaisuus syödä suklaatakin ja pahaan väliin se tuli. Tuli siis ensimmäinen repsahtaminen suklaaseen tässä projektissa. Onneksi vain noin 70 - 80 grammaa. Ja ohessa vielä Trio-jäätelöä.

Ihmisiähän tässä ollaan ja joskus mennään ylämäkeen. Tänään yritetään paremmalla onnella ja illalla pitää varmaan lähteä rankaisemaan itseään syysmyrskylenkille. Ei se toisaalta mitään rankaisua ole, kun syksyllä vaan pitää juosta sateessa. Nyt syksy on ollut kelien niin puolesta niin mahtava, että on päässyt se todellinen syysjuokseminen unohtumaan. Ostin keväällä alennusmyynneistä hienot goretex-lenkkaritkin, joten pääsee kokeilemaan niitäkin nyt tositoimissa. Ýleensä gorelenkkarit ovat ihan liian massiivisia ja jäykkiä juoksemiseen, mutta nuo Reebokit vaikuttavat kyllä ihan juostavilta.

Ruokavaliossa olen tehnyt sellaisen pienen muutoksen, että jääkaapista löytyy nyt oikein lihaisaa leikettä (Poutun Punaviinipaisti tällä kertaa) välipalanaposteluun. Eli niihin hetkiin, kun "tekee mieli jotain". Ennen tuo fiilis johti yleensä juustopatonki-metukka-juusto linjalle, mutta nyt yhden päivän kokemuksella tuo vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta. Eli yritän välipaloilla vähän vältellä hiilareita, kun ne saattavat johtaa jatkuvaan syömiseen. Kuulostellaan miten tämä etenee.

Tällä kertaa aamupaino 88,4 kg, mutta toivotaan, että huomenna ollaan taas hiukan alempana. Vaikka järki sanoo, että joskus painon on pakko mennä hetkellisesti ylöskin, niin ei siitä hyvät fiilikset tule. Odotellaan toiveikkaana huomista.

Nyt on tullut vastaan se vaihe tässä projektissa, että pitäisi päättää mitä tehdä kun purkista näkyy vain pohja. Yksi piru kiljuu olkapäällä, että hae toinen purkki ja jatka samaa rataa, kun toiselta puolelta huudetaan, että nyt pitäisi tehdä pysyviä muutoksia ja alkaa syömään terveellisemmin. Ja laihtua vähän hitaammalla tahdilla.

Mutta mitä se terveellisesti syöminen sitten olisi? Perinteistä ravintoympyräsysteemiä vai hiilarien vähentämistä? Jos teen kovin radikaaleja muutoksia, niin luulen että repsahtaminen vanhaan huonoon aikaa on paljon todennäköisempää. Eli oli ruokavalio mitä tahansa, niin muutaman kerran viikossa lupaan itselleni vähemmän terveellistä ruokaa. Mutta alustavasti olen viritellyt sellaista ideaa, että varsinaiset roskaruokapaikat saavat jäädä ja hampparit sun muut syödään ravintolassa.

Tässä ruokavalion muuttamisessa pätee se vanha totuus, eli tieto lisää tuskaa. Mitä enemmän asiaan perehtyy, niin sitä enemmän tuntuu "järkeviä" vaihtoehtoja löytyvän. Ohessa myös houkutus ostaa vain toinen purkki allia ja päästä näin helpolla kasvaa. Ja ei se kyllä ole mitenkään pois suljettu vaihtoehto, koska minun kohdallani se on estänyt totaalirepsahdukset tosi hienosti.

Oli vähän perhosia vatsassa, kun aamulla menin vaa'alle. Lauantaina aamulla mittari näytti mukavat 88,4, mutta lauantain mässäilyjen jälkeen sunnuntain lukema olikin jo 88,7. Sunnuntain pitkän lenkin ja normaalin ruokailun jälkeen toiveissa oli taas nähdä 88,4. Mutta siellä mittarissa olikin 88,2 kg. Voiko maanantai mukavammin alkaa

Eilisen pitkällä lenkillä mietiskelin pitäisikö minun ostaa vielä yksi allipurkki vai ei. Periaatteessa syön tällä hetkellä ihan kelvollista ruokaa ja tällä tahdilla laihtuisin ilman allejakin. Mutta repsahdanko sitten heti? En ole tämän kolmen viikon aikana käynyt kertaakaan mäkkärissä ja suklaakin on jäänyt totaalisesti paitsioon. Himo niitä kohtaan on laskenut merkittävästi. Mutta jos jätän allit syömättä, niin ripulia ei tulisi...

Eilen huomasin mukavan pikku yksityiskohdan. Kelit kun ovat alkaneet viilenemään, niin juoksulenkille pitää laittaa pidempi hihaista päälle. Minulla on yksi erittäin hyvän tuntuinen pitkähihainen juoksupaita, mutta viime syksynä se oli vatsan kohdalta epämielyttävän tiukka. Se siis hautautui kaappien syövereihin, kun ei se päällä kehdannut ulos mennä. Nyt se sitten tuli vastaan, kun etsin kaapeista sopivia kuteita. Ja se sopi ihan mukavasti päälle. Todella hieno juttu. Oli ilo kirmata se päällä kevyessä tihkussa

Toivotaan, että koko viikko menee yhtä mukavissa merkeissä. Tosin viikonloppuna on jälleen tiedossa yksi tapahtuma mitä en raaski jättää väliin, joten siellä sitten mässäillään seuraavan kerran. Jos siis viikolla ei tule repsahduksia.

Eilen oli aamupaino loistavat 88,4 kg, eli sama mikä perjantaina. Lauantaina illalla en ottanut allia, kun illan menu ei ollut kovin vähärasvainen ja punkkuakin meni puolikas pullo. Olen ajatellut pitää lauantain illallisen melko maukkaana, eli silloin panostetaan makuun. Sunnuntaina sitten juostaan pitkä lenkki, joten se ehkä sitten kompensoisi lauantain ruokailua. Eilen illalla söin siis varsin runsaan aterian punkun kanssa ja aamupaino tänään olikin 88,7 kg.

En tuosta kohonneesta aamupainosta ota nyt stressiä, kun tänään on vielä pitkä treeni edessä ja ruokavalio on taas takaisin niukemmalla linjalla. Eilen en ottanut allia illalla, mutta kyllä ne silti jotain vaikuttavat. Tänään aamulla tuli tavarat aika liukkaasti ulos, kun iltaruoka oli melko rasvainen. Iltaruuan söin noin kahdeksalta ja sitä edeltävän allin otin välipalalla noin klo 15. Ei tullut vahinkoa, mutta herätessä oli kyllä sellainen olo, että nyt kannattaa mennä heti vessaan.

Lauantain juoksulenkillä piti muuten mennä puskaan kesken juoksun. Siis isolle hädälle. Ennen allejakin tuota on tapahtunut satunnaisesti aikaisemminkin, mutta silloin taustalla on yleensä ollut se, että parina aamuna on jäänyt puurot syömättä. Pitkällä lenkillä on sitten jossain välissä hätä hissukseen voimistunut niin kovaksi, että puskassa on käytävä. Eilen hätä iski aika äkkiä. Onneksi olin pururadalla  ja metsää oli vieressä. Vajaata nessupakettia olen kantanut aina mukana, kun olen alleja popsinut.

Eli kyllä se neljännen allin ottaminen vuorokaudessa taitaa olla noiden muutoksien taustalla. Mutta eipä nuo sivuoireet ole mitenkään mahdottomia, joten jatketaan tällä linjalla.